Vuosikokous

Asko törmäili valintamyymälän hyllyjen välissä. Vaatteet haisivat tunkkaisilta ja päätä kivisti, suuta kuivasi ja jokin edellisen illan tapahtumista vaivasi mieltä. Baarissa oli riidelty jostain niin että ainakin omat hiukset olivat oluesta tahmeat. Hammasharjahyllyä ei löytynyt mistään. ”Ankeetsi missähän sijaitsee miesten hygienia tavrikkkeet?” hän tokelsi myyjälle. Kieli tarttui kitalakeen ja oma ääni kuulosti vieraalta.

Asko oli kokouspaikalla viisi minuuttia ennen alkamisaikaa. Wc löytyi helposti ja sinne pääsi pesemään hampaitaan. Oli niin karsea olo, että ei muistanut jännittää ollenkaan. Kysymyksessä oli hänen ensimmäinen julkinen puhe oman maakuntansa edustajan ominaisuudessa. Puhe käsitteli opintotukien maksuperusteiden muutosehdotusta.

Vuotta aikaisemmin Asko oli ollut mukana sattumalta. Vuosikokouksen jälkeen eräs kurssitoveri oli pyytänyt hänet mukaan piirijärjestön toimintaan. Nyt sama toveri istui aurinkolasit päässä salin takaosassa ja röhähteli härskeille vitseilleen. Kun Askon vuoro tuli puhua, Heikkinen hihkui kannustushuutoja: ” Anna palaa, Kalkulaattori!” kaikui salin seinistä kokousedustajan huojuessa kohti puhujanpönttöä. Oman maakunnan kaverit olivat antaneet budjettikiistojen yhteydessä hänelle lempinimen.

Asko aloitti esityksensä vertaamalla opiskelijan elämää telttaan. Asumus on väliaikainen ja vaatimaton mutta siinä on oma,jollain tavoin romanttinen hehkunsa. Opintotukea hän vertasi telttakeppiin joka pitää teltan pystyssä. Koko konferenssi oli samaa mieltä siitä, että teltta ei pysynyt pystyssä ilman telttakeppiä.