Opiskellessani Markkinointi-Instituutissa laadin viestinnän kurssilla Alustuksen joka oli tarkoitettu pidettäväksi jossain imaginäärisessä Seminaarissa liike-elämän ja yhteiskunnan pelisääntöjen ja yhteisten arvojen löytämiseksi:

Arvoisat liike-elämän ja yhteiskunnan edustajat.

Olemme kokoontuneet tähän seminaariin löytääksemme ratkaisuja, ja luodaksemme suuntaviivoja, joiden perusteella ihmisen elinkaari työelämässä muodostuu haastavaksi ja mielenkiintoiseksi.

Maailmamme nykyinen tilanne näyttää monilla tavoin huolestuttavalta.

Ekologiset uhkat, kasvavat jäteongelmat sekä ihmisten keskinäistä rinnakkaiseloa rasittava taloudellinen eriarvoisuus muodostavat tilanteen jossa tulevaisuuden yhteiskunnan toimivuus ei ole sanalla sanottua.

( Piirtoheitin kalvo jossa kollaasi lehtileikkeistä: ”Terroristi-isku New Yorkissa” “ Jalkapallomellakka Lontoossa” “Tuhoisa mellakka Pariisissa” “Isku turkistarhaan Iissä” jne. jne.)

Yhteiskuntaamme on muodostumassa alati kasvava ihmisryhmä jotka kokevat koko elinkeinoelämän turhana, luontoa tuhoavana sekä ihmistä riistävänä vihollisena.

Useat tähän joukkoon joutuneet ovat lahjakkaita ja vastuuntuntoisia ihmisiä, joiden koko potentiaali valuu hukkaan heidän jäädessä toimivan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tällainen kehitys tarjoaa mitä rehevimmän kasvualustan kaikenlaisille ilmiöille joissa turhautuneet kansalaiset pääsevät purkamaan ahdistustaan ja käyttämään lahjojaan ja energiaansa tavalla joka kohdistuu järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tämän ongelman ratkaisuksi ei sovi verovaroin ylläpidetty pseudotyöllistäminen tai näennäisten ammattivalmiuksien kehittäminen verovaroin järjestettävillä kursseilla.

Vastuu tulevaisuudesta on meillä jokaisella.

JOKAINEN YHTIÖ JA JOKAINEN YKSILÖ!

On omalta osaltaan vastuussa kehityksen suunnan muuttamisesta.

Yhteiskunnan tulisi suunnata verovaroja edellä mainitun kaltaisen toiminnan sijasta veropolitiikkaan jossa vastuullinen ja työllistävä toimintatapa koetaan järkeväksi sekä liiketaloudellisesti että toiminnallisesti.

KALVO 1

Ensimmäiseksi on pystyttävä hyväksymään että on olemassa ihmisryhmä jotka ovat työelämän ulkopuolella ilman omaa syytään.

Toiseksi on kyettävä hyväksymään seikka, että suuri osa tämän ryhmän edustajista on halukkaita tekemään työtä ja kantamaan vastuunsa yhteiskunnan asioista.

Kolmanneksi on pystyttävä hyväksymään yhdeksi liike-elämän realiteetiksi, että pelkkään liikevoiton tavoitteluun tähtäävä toiminta johtaa vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin sekä mahdollisesti koko toiminnan väkivaltaiseen katkeamiseen.

( Kalvo jossa kuva WTC katastrofista.)

Jotta tällainen kehitys saataisiin katkaistua, on koko elinkeinoelämän rakennetta muutettava.

On pystyttävä luomaan sellaiset toimintakulttuurit ja verotusjärjestelmät, että uusien ihmisten palkkaaminen on yrityksille liiketaloudellisista näkökulmista edullista ja yrityksen sosiaalista arvostusta kohottavaa.

Että työelämässä mukanaolo koettaisiin mielekkääksi, on elinkeinoelämän pystyttävä muokkaamaan toimintaansa sellaiseksi, että työelämän vaatimuksille myöntyminen ei tarkoita luopumista vastuullisesta suhtautumisesta luontoon, kierrätykseen, perheeseen, liikuntaan ynnä muihin ihmisten tärkeäksi kokemiin asioihin.

KALVO 2

Että tällainen kokonaisvaltainen muutos saataisiin aikaiseksi, olisi yritysten kyettävä löytämään toimintaansa näkemys, jonka mukaan henkilöstön jatkuva kouluttaminen läpi koko työelämänkaaren on loppujen lopuksi juuri sitä toimintaa jota varten yhtiö on alunperin perustettu.

Eli yhtiön tuloksen mittaaminen tulisi tehdä liikevoiton lisäksi henkilöstön tyytyväisyyden perusteella. Tyytyväiset työntekijät ovat parasta pr-toimintaa jonka arvoa on vaikea, muttei mahdotonta rahassa mitata.

Jatkuva koulutus sekä työelämän ihmistyövoima myönteisyys ovat ne toimenpiteet, joilla voimme uskaltautua katsomaan kauemmas tulevaisuuteen jossa ei tarvitse pelätä ekokatastrofeja, terrorismia, väkivaltaisuuksia, huliganismia ja mellakointia.

Vastuu tulevaisuudesta on meillä jokaisella niin yhteisöinä kuin yksilöinä.

Viime aikaiset tapahtumat osoittavat, että nykyinen markkinatalousjärjestelmä koetaan niin epäoikeudenmukaisena että sen aiheuttama kollektiivinen ahdistus purkautuu epätoivoisina terroritekoina ja turhina mellakoina yhteiskuntaamme vastaan.

Muutosta ei voi, eikä tarvitsekkaan, lähteä tekemään yhtiötasolla ennen kuin yhteiskunta on lainsäädännöllisesti luonut puitteet sille, ettei vastullisesti toimivat yhtiöt joudu huonoon kilpailuasemaan.

Seuraavien tuntien aikana olisi tarkoitus kuitenkin pohtia ja hahmotella erilaisia käytännön toteutusmalleja sekä työvoiman jatkuvan koulutuksen että elinkeino rakenteen työvoimavaltaisuden kehittämiseksi.

On myös aiheellista miettiä minkälaisiin rajoituksiin ja verohelpotuksiin yhteiskunnalla on realistiset mahdollisuudet.

Pohdittavaksi jää myös, millainen elin pystyisi valvomaan ylikansallisten yhtiöiden toimintaa.

Joka tapauksessa on pystyttävä hyväksymään se, että muutos on välttämätön ja varmasti alkuhankaluuksien jälkeen alkaa tuottamaan kollektiivista hyvinvoinnin hedelmää.

Antoisia keskusteluja.