16.02.1991

“Jeesus pelastaa” luki siinä pipossa. Tytön silmät loistivat ilosta ja hymy oli yhtä kaunis kuin lumihuippuiset vuoret taivaasta katsottuna.

Kolmannella kierroksella se pipo putosi auton lavalta ja jäi lyhtypylvään juurelle lepäämään.

Kolmen päivän kuluttua kävin katsomassa vieläkö pipo olisi siellä minne näin sen tipahtavan, mutta se oli kadonnut.

Omat kasvoni olin värjännyt toiselta puolen valkoiseksi ja toiselta puolelta mustaksi. Haalarini oli myös mustavalkoinen.

Mustaa puolta koristivat valkoiset salmiakkiruudut,ja valkoista puolta mustat.

Meitä oli siis kaksi, toisen pipossa luki “Jeesus pelastaa”, ja toinen oli pukeutunut narriksi.

Tyttö oli kokenut elämässään kovia, siksi hänen ilonsa näkeminen tuntui erityisen hyvältä. “Hän hymyilee kaikesta huolimatta.” Ajattelin ja tunsin lähes vastustamatonta halua hipaista hänen kaunista poskeaan.

Kosketus tuntui kuitenkin lian tunkeilevalta, niinpä tarjosin hänelle lonkerohuikan sumutinpullosta jota roikotin vyölläni.

Nauroimme hetken yhdessä, ja jatkoimme sitten riehumista.

En muista mitä automme kyljessä luki, luultavasti jotain vapauteen liittyvää.

Naapuriluokan mestarit onnistuivat pahoittamaan rehtorin mielen jäähyväisten hetkellä ajelemalla ympäri kaupunkia kuorma-autolla jonka kylkeen oli kirjoitettu valtavin kirjaimin: “HUUMEPAINOTTEINEN ONGELMALUKIO”

Sitä pipoa ei koskaan löytynyt. Etsiskelin sitä kolmantena päivänä kävellessäni poliisiasemalle puhaltamaan.

Oletin, että kolmipäiväsen ankaran juopottelun jälkeisenä aamuna mittari nousisi ainakin kahteen promileen. Mittari näytti kuitenkin nollaa.

Kymmenisen vuotta myöhemmin, kun ajelin aamulla tuhdin baari-illan jälkeen, poliisi pysäytti minut ja pyysi puhaltamaan. Puhalsin ja rukoilin, että Jeesus pelastaisi, mutta viisari näytti jotain sellaista, että matka loppui siihen.

Poliiseja nauratti kun kysyin olisikohan sinne tuotu pipoa jossa luki että Jeesus pelastaa.

Olisi ollut niin kaunista mennä soittamaan tytön ovikelloa ja kertoa, että pipo on löytynyt.

Mielestäni ei ollut tyhmää olettaa, että kyseessä saattaisi olla elämää suurempi rakkaustarina.

Sen tarinan aloituksessa oli niin kovin monta tekijää, joiden perusteella oli luonnollista olettaa, että kysymys on jostain paljon suuremmasta.

Oli kolmetoistavuotisen kouluputken viimeinen päivä. Toinen oli pukeutunut harlekiiniksi ja toinen rakkauden ja ilon lähettilääksi.Oli aikuisen ja vapaan elämän ensimmäinen päivä. Diggailimme samaa musiikkia.

Kaiken edellisen lisäksi me nauroimme yhdessä ja meillä oli hauskaa yhdessä.