Kolme henkilöä - kymmenen kysymystä

Matti sulki puhelimensa ja astui lääkäriaseman aulaan. Hän oli matkalla johtamaan televerkon rakennustöitä Länsi-Intian saaristoon. Matti vihasi rokotuksia; nyt niitä täytyisi ottaa kolme. Lento Karibialle lähtisi parin tunnin kuluttua. Vastaanottotiskin edessä oli pitkä jono.

Hänen edellään seisoi pienikokoinen vanha nainen. Mattia ärsytti sillä nainen ei saanut selvitettyä asiaansa virkailijan kanssa. Kallisarvoiset minuutit valuivat hukkaan, eikä Matti voinut tehdä asialle mitään.

Matti puri hampaitaan yhteen ja hillitsi halunsa sanoa naiselle jotain ikävää. Samassa hetkessä aulan toisella puolella oleva ovi rävähti auki ja sisään marssi punaisiin maihinnousukenkiin ja vihreään nahkatakkiin pukeutunut hoikka nainen. Raivon kyyneleet tulvivat hänen silmistään kun hän raivasi päättäväisesti tiensä aulan läpi ja kaatoi mennessään lehtitelineen sekä Matin edessä seisseen vanhan naisen.

Nainen kömpi pystyyn, keräten käsilaukkunsa sisältöä aulan kuraiselta lattialta. Mattia hävetti äskeiset pahat ajatukset, hän riensi auttamaan naista. Lattialla oli kymmenkunta suklaalevyä. ”Jouluksi ostin, kun olivat tarjouksessa... kaikkille oma levy... Einollekin ostin, vaikka Eino onkin jo poissa.”

Matti poimi naisen tavaroita kun hän äkkiä menetti tasapainonsa ”Näpit irti siitä suklaasta!” huusi punakenkäinen tyttö, sieppasi levyn Matin kädestä. Matti kaatui maahan. Tyttö repi pakkauksen auki, ja alkoi tunkea suklaata suuhunsa. ” Kuinka tuollainen voi olla vapaalla jalalla?” ajatteli Matti mielessään.

Syötyään suklaat tyttö romahti. Yhtäkkiä tuo räjähtävää energiaa täynnä ollut kirkkaisiin väreihin pukeutunut sähikäinen oli muuttunut haalistuneeksi rievuksi joka nyyhkyttäen peitti kasvojaan hiustensa alle. ”Anna anteeksi, mun oli pakko” hän hoki itsekseen, ”Mun oli pakko. Mä en pääse tästä mihinkään. Mä vaan sahaan edestakas”.

Aulan lattialla istui Matti ja kaksi murtunutta naista. Toinen makasi maassa, koska oli ollut liian hidas, ja toinen, koska oli ollut kai liian nopea itselleen. Matti katsoi kelloaan, ja tajusi, ettei hän ehtisi enää lennolle. Matti nousi seisomaan, hänen teki mieli potkaista maassa nyyhkyttävää anarkistityttöä. ”Tekisit elämällesi jotain”, Matti huomasi sanovansa samalla kun lähti kohti ovea. Hän ottaisi rokotukset myöhemmin.