Kesällä 2001 ajoin autolla ystävän ulkomaille läksiäisten jäkeisenä aamuna. Poliisi pysäytti minut ilmiannon perusteella ja mittari näytti sellaisia lukemia, että matka päättyi siihen. 100 metrin päähän kotiovesta.

Ajokortti otettiin pois, ja poliisi ilmoitti etten saa sitä koskaan takaisin ilman päihteisiin erikoistuneen lääkärin lausuntoa siitä, että minulla ei ole ajo-oikeutta estävää päihdeongelmaa.

Tämä johtui siitä, että kyseessä oli kolmas kerta vuoden sisään kun ajoin autolla alkoholia veressäni.

Myös nuorempana harrastamani kannabistuotteiden psykoaktiivisiin vaikutuksiin kohdistuneet tutkimukset vaikuttivat mitä luultavimmin asiaan. Olin tosin lopettanut asian harrastamisen jo muuutamia vuosia aiemmin, mutta jostain syystä viranomaiset halusivat alistaa minut perusteelliselle tutkimukselle.

Siitä alkoi puolen vuoden mittainen prosessi jonka aikana kävin viikottain puhaltamassa ja antamassa virtsanäytteen huumeseulaa varten.

Kahden kuukauden tehotarkkailun ajan huumeseula otettiin kaksi kertaa viikossa siten, että Kurvin huumepoliklinikan työntekijä valvoi virtsaamissuorituksen.

Puolen vuoden kuluttua sain lääkärintodistuksen, jossa luki, että päihderiippuvuudet ovat poissuljettuja.

Lopulta poliisi antoi ajokortin takaisin.

Olin samalla vauhdilla toisen puoli vuotta absolutistina omaksi ilokseni. Joskin parin viimeisen kuukauden aikana nautin alkoholia muutamaan otteeseen.

Vuosi absolutistina ei tuottanut ongelmia, ellei oteta sitä huomioon, että muutama kaveri loukkaantui, kun en lähtenyt mukaan kaljalle, tai join vain vissyä.

Yksinäistä aikaa se oli, mutta tulipahan sellainenkin todistettu ennätys tehtyä.